Tämä kirjoitus käsittelee työn tekemisen motiiveja suljetuissa ja avoimissa yhteisöissä.

Aloitetaanpa määrittelemällä se, mitä tässä kirjoituksessa tarkoitetaan suljetuilla ja avoimilla yhteisöillä. Suljetut yhteisöt viittaavat perinteisiin taloudellisen toiminnan organisointimuotoihin kuten osakeyhtiöihin. Niitä luonnehtii taloudellisen hyödyn maksimointi, työn hierarkkinen organisointi sekä erikoistuneisuus ja ammattimaisuus. Tärkeä suljettujen yhteisöjen piirre on myös se, että työn tekijät ja organisaation omistajat ovat usein eri henkiöitä. Avoimen yhteisön määritteleminen on hieman hankalampaa, sillä kyse on usein ennemmin toimintatavasta kuin tarkkarajaisesta organisaatiosta. Kuitenkin avoimet organisaatiot tuottavat samalla tavalla arvoa ja luovat uutta kuten suljetutkin yhteisöt. Avoimia yhteisöjä luonnehtii kuitenkin voimakkaan hierarkian puute, ihmisten omatoiminen organisoituminen työn ympärille, yhteisomistajuus tai selkeän omistajuuden puute, usein muu kuin taloudellinen motiivi, yhteisöllisyys, joskus epäselvät toiminnan päämäärät sekä elämäntapa tai harrastus ammattilaisuuden sijasta. Jos The Encyclopaedia Britannica voi kuvailla suljetuksi yhteisöksi, niin Wikipediaa voi kuvailla avoimeksi yhteisöksi. Jos Microsoftia suljetuksi, niin Linuxia avoimeksi.  Jos Helsingin Sanomia voi kuvailla suljetuksi, niin OhmyNews:iä voi kuvailla avoimeksi. Olet jo varmaankin saanut ajatuksesta kiinni.

Olen työni puitteissa pohdiskellut jonkin verran työn tekemisen motiiveita ja sitä, miten nyt nuoret sukupolvet tulevat muuttamaan työelämää seuraavien vuosikymmenten aikana. Vaikka olen miettinyt asiaa melko paljon, kokonaiskuva ei vielä ole minulle täysin hahmottunut. Arkihavaintoni liittyvät kuitenkin siihen, että itse en olisi lainkaan halukas työskentelemään joissakin kohtaamistani organisaatioista, sillä niiden ilmapiiri ei innosta minua tai sovi ajatusmaailmaani. Toisaalta tutkimustulokset kertovat, että työnhakijoiden arvojen ja organisaation arvojen yhteensopivuus on noussut erääksi tärkeimmistä työpaikan valintaperusteista erityisesti nuoremmilla hakijoilla.  Arvojen yhteensopivuus on tärkeämpi valintaperuste kuin esimerkiksi yrityksen kannattavuus, kansainvälisyys, omat etenemismahdollisuudet ja muut perinteisen rekrytointi-ilmoitusten argumentit. Kolmas havainto on se, että fiksuimmat ja innovatiivisimmat tuntemani tyypit eivät näytä sopeutuvan erityisen hyvin suuriin organisaatioihin kovasta kompensaatiosta ja hyvistä eduista huolimatta. Tänä aamuna minulle valkeni kenties jotakin tärkeää, jonka pyrin esittämään seuraavan kuvaparin avulla.

Kuvan tekstin lainaan Charles Leadbeaterin kirjsta WE-THINK (2008): “To somebody sitting in their office in a large media or software corporation, working their socks off to meet constantly updated plans imposed by managers who want them to deliver relentless growth with a smile, it must be slightly bewildering to find that their competition comes from a bunch of people who create products for free because they enjoy their work and no one is telling them what to do”

Hieman kärjistäen voisi sanoa, että avoimissa yhteisöissä toiminnan motiivina on usein rakkaus ja suljetuissa organisaatioissa raha. Koko toiminnan filosofia liittyy suljetuissa organisaatioissa taloudellisen tuloksen maksimointiin kun taas avoimissa organisaatioissa toiminta perustuu henkilökohtaiseen kiinnostukseen ja rakkauteen työskentelyn kohdetta kohtaan, yhteisöllisyyteen ja itsensä toteuttamiseen. Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että radikaalit innovaatiot näyttävät syntyvän yhä useammin avointen kuin suljettujen yhteisöjen piirissä. Saattaa olla, että parhaillaan varttuva sukupolvi tulee suhtautumaan työhön ja työn organisointiin melko eri tavalla kuin vanhemmat sukupolvet. Heille avointen yhteisöjen logiikka on luonnollista kun taas suljettujen yhteisöjen toimintamallit saattavat tuntua vierailta. Kun ajatukseen yhdistää vielä nykyisen kriittisyyden kiirettä ja yksilöön kohdistuvia tehokkuusvaatimuksia kohtaan, alkaa jonkinlainen kokonaiskuva kenties piirtyä esiin työelämän, tuotannollisen ja innovatiivisen toiminnan tulevaisuudesta.