Mikromaksamisesta on vihdoin tullut arkipäivää - ainakin verkkosukupolven keskuudessa. Mikromaksamisen yleistymisessä on merkittävää koko talousjärjestelmän näkökulmasta se, että markkinatalouden ohjaava vaikutus kohdistuu aikaisempaa huomattavasti tarkemmin yksittäisiin sisältöihin, tuotteisiin, palveluihin tai kulttuuriin. Tällöin tuotteiden ja palveluiden paketoinnista kasvavat turhat rönsyt karsiutuvat pois ja talouden käytettävissä oleva työpanos suuntautuu aidosti tarpeelliseen tekemiseen. Kuluttajan kannalta mikromaksamisen tekee puolestaan merkittäväksi se, että omasta kulutuksesta voi karsia turhat asiat pois. Vapaaehtoinen yksinkertaistaminen, turhan kuluttamisen karsiminen ja tarpeiden yhä tarkempi tyydyttäminen ovat kaikki trendejä, joita ei ole syytä sivuuttaa.

Teknologian kehittyminen ja internet on saanut aikaan suuren demokratisoitumisen aallon, jossa käyttäjien tuottama sisältö haastaa kaupallisten tai virallisten organisaatioiden tuottaman informaation valta-aseman. Puhutaan vertaistuotannosta, tuottamisen ja kuluttamisen rajojen hämärtymisestä, pro-harrastajista (prosumer) sekä aktiivisesta uuden luomisesta passiivisen kuluttajuuden sijasta. Silti voidaan havaita, että suuret joukot toteuttavat luovuuttaan kuitenkin varsin säännellyissä rajoissa. Käytännössä melko marginaalinen joukko ihmisiä määrittelee sen, miten enemmistö ihmisistä kommunikoi ja ilmaisee itseään verkossa.